Kevään ensimmäinen tarhakäynti yksin

Oli aika testata, vieläkö viime vuoden peruskurssin opit ovat edes jossain määrin mielessä. Sen voi sanoa, etteivät ne ainakaan selkäytimessä olleet. 

Kävin tänä vuonna ensimmäistä kertaa yksin pesillä vasta viikko takaperin. Toinen pesistä oli säyseä italialainen, joka siirrettiin Kanta-Hämeestä toiseen mökkipihaan Perniöön viime kesäkuussa. Siitä tein tuolloin jaokkeen kotimaisella ostoemolla. Normaalien hoitotoimien lisäksi pyrkimys oli siirtää kesän aikana yhdyskunta Langstroth-kalustosta Farrariin, jotta jaksaisin niitä nostella paremmin.

Eihän se siirto-operaatio mennyt kuin Strömsössä vaikka loppukesä olikin sään puolesta suotuisa.  Tarinaa siitäkin löytyy viime kesän blogiteksteistä. Jostain syystä ne eivät siis oikein viitsineet rakentaa uutta vaikka porukkaa olikin. Nyt molemmissa pesissä on yhä edelleen sekä Langstrothia että Farraria – operaation toinen vaihe on siis alkamassa.  Jotta vaikeusastetta olisi ollut vielä vähän enemmän, niin molemmissa pesissä oli talven yli puinen Langstroth-laatikko ja sehän se ei ainakaan helpota nostotaakkaa. Seuraava vaikeusaste oli se, että jollain oudolla tavalla yksi Farrar-laatikko oli mennyt ”pinoon” väärinpäin. En ole vielä keksinyt miten se on voinut käytännössä tapahtua mutta onneksi perjantai-iltana oli tyyntä ja tyypit rauhallisia. Kehät pysyivät siis nurinpäin pystyssä alla olevan laatikon ja kehien päällä, kunnes sain ne siirrettyä takaisin laatikkoonsa.

Onnekseni aloitin juuri tuosta pesästä, sillä siten pääsin palauttelemaan asioita mieleeni rauhallisten neitokaisten kanssa. Vihreä emokin löytyi. Tosin luonnollisesti juuri siitä Langstrothista…  Eristin sen nyt sulkuristikolla Farrareista päästäkseni lopultakin painavasta kalustosta eroon. Emo on siis tällä hetkellä ylhäällä, viime vuonna pidin sitä alhaalla. Huomasin siinä vaiheessa, että minunkin pesäharjani on sitten Itse Mehiläistarhaajan autossa ja emoklipsikin puuttuu. Sain onneksi sormella tai pestaltalla jotenkin ohjattua hänen kuninkaallisen korkeutensa turvallisesti oikeaan osastoon.

Noh, se viime vuoden jaoke olikin sitten ihan toista maata! Ennen niin rauhallinen porukka kävi päälle varsin piikikkäänä. Rautakaupan työhousujen alle piti hakea saman tien hoitopuvun housut - pari pistoa ehti tulla reisiin. Plarasin kehät ”jostain syystä” nopeasti läpi ja toisen pesän tapaan kaikkea löytyi: ruokaa, siitepölyä, tuoreita munia, toukkia, avo- ja peittosikiöitä. Oli siellä se ostoemokin edelleen. Odottelen, josko niillä olisi ollut viime kerralla joku tilapäinen mielenhäiriö ja siksi kiukkuisia. Tänään on tarkoitus mennä katsomaan Itse Mehiläistarhaajan kanssa nuo kaksi pesää uudestaan läpi, siirtää Langstroth-kehät edes kevytpesään tai jos hyvin käy, yrittää saada edes joku Langstroth-laatikko pois ja tilalle Farraria.