Kokemuksia ensimmäiseltä mehiläiskesältä

No, nyt se mehiläiskesä alkaa olla pulkassa, joten on aika koota ajatuksia ja hoitokokemuksia kesän varrelta. Saa nähdä, yltääkö mies- tai paremminkin naismuisti enää sinne asti...

Kesäsää oli jälleen kerran kaikkea muuta kuin tyypillinen. Juhannuksen alla alkanut kylmä kausi näkyi murjottamisena sisätiloissa sekä Muijan että mehiläisten osalta. Kun sitten vihdoin lämpeni, kaikki tapahtui ehkä turhankin nopeasti: monen kasvin kukintajaksot jäivät käsittääkseni tavanomaista lyhyemmiksi ja kesäkylmällä taantuneet pesät tulivat vähän perässä. Kuka helteistä tykkää, sai tältä kesältä haluamansa mutta jälleen kerran Muijalle ja mehiläisille tuntui olevan turhankin kuumaa.

Meillä oli paljon uusia pohjukkeita laitettaviksi pesiin. Jostain syystä monessa pesässä mehiläiset keskittyivät johonkin ihan muuhun kuin rakentamiseen vaikka yritti tehdä kaikennäköisiä temppuja. Laittoipa pohjukkeita sitten alle tai ylle, rakennettujen kehien väliin tai reunoille niin lopputulos oli kutakuinkin sama. Toisaalta saattoi olla, että samassa tarhassa vierekkäisissä ja käytännössä yhtä vahvoissa pesissä, samanikäisten ja -rotuisten kuningattarien valtakunnissa pesien kehitys rakentamisineen erosi toisistaan kuin yö ja päivä! Kyllä ne pienet otukset tai oikeastaan niiden muodostamat yhdyskunnat vaan ovat yksilöitä.

Vierekkäisistä pesistä ja siten samoilta laidunmailta ja samasta mikroilmastosta saatiin lopulta varsin erilaisia satomääriä. Joka tapauksessa sekä sadonkeruu että -korjuu viivästyivät tänä kesänä tuntuvasti. Tosin muiden kiireiden ja elokuun lopussa olleen lomaviikon vuoksikin oltiin jälkijunassa - viimeinen linkous tehtiin vasta syyskuun alussa. Hyvänä puolena toki se, että noinkin myöhään sai maukasta ja varsin tummaa tuoretta hunajaa tarjolle. Loppukesän kummallisena ja ikävänä varjopuolena oli se, että jostain syystä muutamista pesistä oli hävinnyt kuningatar! Kyse oli pääosin jaokkeista ja heinäkuussa hankituista emoista. Ne oli siis otettu vastaan pesissä, munineet useamman viikon ajan mutta jostain syystä lähteneet tai ajettu pois elokuun loppupuolella. Jos jollakin on tähän hyvä teoria, niin toivon kommentteja.

Parin viime kesän tapaan tänäkin vuonna kotitarhan pesille sokeriliemet tarjottiin ”massaruokinnalla”. Huomattavasti vaivattomampaa ja helpompaa, ajattelipa asiaa sitten ruokintalaatikoiden hankinnan, varastoinnin tai pesun kannalta tai siitä näkökulmasta, että litkua pitäisi roudata tiheään tahtiin pesien päälle. Varjopuolena toki se, että osa sokeriliemestä varmaankin päätyi ampiaisten ja kimalaisten masuihin... Lisäksi pesien paino pitää luonnollisesti vielä tarkistaa, sillä varmastikaan ”massaruokinnan” sokerimäärä ei ole jakautunut tasaisesti kaikkiin pesiin. Viime kesän tapaan muuten taas tuli mieleen, että kenties se valmis sokeriliemi kannattaisi kuitenkin ostaa eikä tehdä kaikkea itse. Saa nähdä, onko asia muistissa vielä ensi kesänä, kun ruvetaan pohtimaan talviruuan hankintaa...

Tymol-tyynyt ovat nyt kaikissa pesissä. Katseet kohdistuvat siis seuraavaksi loppuvuoden oksaalihappotiputuksiin ja todennäköisesti tikkasuojien laittoon. Siinä välissä lienee aikaa kirjoittaa hunajan käsittelystä ja pakkaamisesta sekä tarkemmin tuosta ”massaruokinnastakin”.