Mistä tämä kaikki alkoikaan?

Itse Mehiläistarhaaja innostui jokunen vuosi sitten - jostain kumman syystä mehiläistarhauksesta. Googlettamalla löytyi Uudenmaan Mehiläishoitajien järjestämä peruskurssi, joka ei ainakaan vähentänyt sitä innostusta. Alkukesästä mökkimme pihapiiriin Renkoon ilmestyikin yksi pesällinen italiaanoja, heinäkuussa pari jaoketta lisää. Alkuvaiheessa pidin kunnollisen ”turvavälin” pesiin, vähitellen uskaltauduin lähemmäs kurkkimaan. Siinä kaikki... Tai noh, ei todellakaan kaikki! Olin jo aiemmin tottunut ”orjatyöhön” osallistumalla samaisen Itse Mehiläistarhaajan kakkosminän eli Itse Sepän kanssa erilaisille markkinoille, tekemällä nettisivuja (www.kartanonpaja.fi), käyntikortteja ja kaikennäköistä muuta hommaa pakkauspussien leimaamisesta alkaen... Luonteva jatkumo tälle oli hunajatölkkien etikettien suunnittelu, hunajan pakkaaminen ja markkinointi viattomille tuttaville ja työkavereille. Sepän hunajaahan siitä sitten luontevasti tuli...

Naapurin Ilpo muuten tarjosi heti ensimmäisenä mehiläiskesänämme minulle vanhaa hoitopukuaan. Sanoin, että jätetään väliin, sillä sehän olisi ensiaskel kohti käytännön mehiläistenhoitoa, mikä saisi pysyä Itse Mehiläistarhaajan vastuulla. Viime kesänä ehdin tätä kieltäytymistäni jo hieman katua... Itse Mehiläistarhaajan pesästä kun pääsi karkaamaan parvi. Tulin parahiksi paikanpäälle nähdäkseni, että hopeapajun oksaan kerääntynyt parvi suuntasi määrätietoisesti kohti pohjoista. Se siitä parvesta.

Seuraavana päivänä Itse Mehiläistarhaaja soitti Mustialasta. Naapurin mehiläistarhaaja Salmelle oli soitettu ja kysytty, onkohan häneltä karannut parvi. Ei ollut mutta Salme arvasi alkuperän ja lupautui ystävällisesti pyydystämään parveamme. Itse Mehiläistarhaaja oli siis kymmenien kilometrien päässä, joten sen vaimon eli Mehiläistarhaajan Muijan piti lähteä matkaan. Ei muuta kuin etsimään Itse Mehiläistarhaajan suojavarusteita. Puku ok, hanskat ja hattu... Joo, niitä ei löytynyt. Itse mehiläistarhaajalla on kylläkin tuplakappaleet näistä kaikista mutta tuplahanskat ja -hattu olivat autossa Tammelassa. Keittiöhanskat löytyvät toki mutta entä se hattu verkkoineen? Ei löydy mutta Itse Mehiläistarhaajan vakuuttelun mukaan karannut parvi on yleensä rauhallinen. Siispä hupullinen, tiiviskankainen takki päälle ja ”tulta päin”.

Ihan hyvinhän siinä loppujen lopuksi kävi, minä pidin saavia alla ja Salme ravisti parven koivunoksasta. Saavi sijoitettiin odottamaan mökin varjoisalle seinustalle odottamaan Itse Mehiläistarhaajan saapumista. Päivä oli aurinkoinen ja helteinen, pitäisikö sitä parvea jotenkin hoitaa? Kuulemma sulkuristikko saavin päälle ja vähän voisi antaa suihkupullosta kosteutta. Mutta ne pirulaiset pörräsivät saavin ympärillä eivätkä tajunneet pysyä sisällä bileprinsessansa kanssa. Ei kun sama hupullinen takki päälle, varovainen lähestyminen ja muutama suihkaisu - ja äkkiä pois. Siihen ne ”hoitotoimet” siltä kesältä jäivät. Tosin käsityönä tehtävää etiketinvalmistusta, hunaja-astioiden pesua, ämpäreiden kantamista ja pakkaamista riitti siinä määrin, etten ollut kurkkuani vaan suorastaan otsaani myöten täynnä mehiläistouhua...