Lomani alkupuoliskon sää näyttää
kulkevan ihan samaa rataa kuin viime kesänä - tosin siitä poiketen
ei taida näkyä kunnollista poutajaksoa lähitulevaisuudessakaan.
Monen lomalaisen hermot ovat varmaan jo kiristyneet, kenties myös
jokusen tarhaajan ja mehiläisten.
Uutiset ja some-päivitykset ovat
toistaneet jälleen juttuja parveilusta ja keskimääräistä
huonommista hunajasato-odotuksista. Tosin jossain on kai sitten
olemassa "varmuusvarastot" viimevuotista hunajaa, kun kerran syksyllä
rehvasteltiin sen olleen huippuvuosi... Viime syksynä Turussa
sadonkorjuuseminaarissa jututtamistani tarhaajista kukaan ei ainakaan
myöntänyt saaneensa tai kuulleensa kenenkään muunkaan saaneen
erityisen suurta satoa vaan pikemminkin päinvastoin, joten
ihmettelen "hieman" tehtyä loppupäätelmää. Onko kyselyn otos
riittävän laaja ja maantieteellisesti tasaisesti jakautunut, jotta
tuollaisia päätelmiä voi tehdä? Vai onko vaan niin, että juuri
kaikki minun tuttuni ovat sattuneet saamaan korkeintaan
keskimääräisen sadon?
Noh. Se on joka tapauksessa varmaa,
että mehiläistenhoito on ihan yhtä sääherkkää kuin
maanviljelys ja erot olosuhteissa sekä sadossa vaihtelevat jopa
muutaman kilometrien matkalla. On siis turha odottaa, että joka
vuosi aurinko paistaa jatkuvasti ja mettä kertyy pesään hurjat määrät.
Samaten osa tuntuu unohtavan, että normaali sadonkorjuuaika on heinäkuun
loppupuoli. Jos jonain kesänä saakin lingottua
hunajaa jo kesäkuussa, niin laskettakoon se vain bonukseksi ja
erityistapaukseksi. Näissä sääoloissa on mielestäni aika turha lähteä
poistamaan valmiita hunajakehiä pesistä – vähän sama kuin veisi oman
koiransa nokan edestä ruokakupin. Nälkä voi tulla, sillä
sadepäivinähän hunajamäärä laskee pesässä tasaiseen tahtiin.
Mehiläinenkin tarvitsee "murua rinnan alle".
Parveiluteorioitani en avaa tällä
kertaa sen enempää, sillä kirjoitin niistä viime kesänä. Ei
muuten auta tilan antaminen näillä säillä siinä tapauksessa, jos
ongelmana on mehiläisten mielestä huonot olosuhteet ja odotukset
paremmista laidunmaista muualla ovat korkealla. Eihän ne mehiläiset seuraa säälähetyksiä tai -sovelluksia tietääkseen, että ruoho ei ole yhtään vihreämpää aidan toisella puolella. Toistaiseksi meiltä
ei vaikuta lähteneen parven parvea, mutta sitä on ollut taas
ilmassa. Viime kesän tapaan yksi parvi päätyi taas oma-aloitteisesti asuttamaan
varastoituja laatikoita puuvajan seinustalla. Joku mehiläisen
mentävä aukko näyttää taas jääneen ja onhan se parempi kuin roikkua sään armoilla puunoksassa. Kolmeen laatikkoon oli jo
kerätty mettä ja munittu kiivaasti ennen kuin saavuttiin mökille
totemaan tilanne. Siellä se nyt loppuviikon lämpiminä poutapäivinä
keräsi hullunlailla mettä pesään. Saa nähdä, jatkuuko sama
innokkuus epävakaisessa säässä.
Miltä vaikuttaa satonäkymä ja milloin aloitatte talviruokinnan? Puhuit viime syksynä massaruokinnasta.Teittekö ihan avoimista ämpäreistä pesän vierestä?
VastaaPoistaSadosta on vielä osa (toivottavasti merkittävä osa ;o) keräämättä. Hyvä mesikasvi horsma on Rengossa vasta puolivälissä kukintaa ja lähellä on muutama hehtari öljyretikkaa, jolla maanviljelijä valmistelee maaperää ja sen eliöstöä sokerijuurikasta varten. Sekin on hyvä mesikasvi.
VastaaPoista"Vuodet eivät ole veljeksiä" pätee tähänkin. Lentoilmat ovat vasta nyt mitä parhaimmat, medentuotanto jatkuu - linkoukset siis ehkä 1,5 viikon päästä. Seurataan, miten kukinta ja ilmat jatkuvat.
Ruokinta ei siis mitenkään ala meillä ennen kuun loppua. Valittava "tyyli" riippuu siitäkin, paljonko pesiin jää hunajaa mehiläisten omaan käyttöön (vajaita ja peittämättömiä, liian kosteita) ja paljonko on siis arvio sokeritarpeesta. Parin pesän kanssa pesän päällä oleva ruokintalaatikko tai joku muu vastaava viritys lienee parhain. Mehit hukkuvat, jos pääsevät pinnastaan avoimeen sokeriveteen. Jos siis on sellainen "avoin ratkaisu" pesän ulkopuolella tai sisällä, tarvitaan päälle lekasoraa tm. kelluvaa materiaalia siten, että vedenpinta käytänössä peittyy. Ja sokerilientä annetaan käytännössä niin paljon, kun ottavat vastaan. Meillä muuten talveutetaan aina kahdella Langstrothilla eli siinä on reilusti ruokakehiä kylmän kevään ja alkukesän varalta, osa talveuttaa yhdellä laatikolla.
Täytyy itsekkin toivoa, että satoa apilasta ja rypsistä vielä kertyy. Loimaan lehdessä (8.8.2015) tosin sanottiin, että toivojat ovat poikkeuksia lukuun ottamatta loputtomia optimisteja :D Horsman kukinta alkaa jo aurinkoisilla hakkuualueilla olla meillä lopussa. Loppukuusta ajattelin itsekkin aloittaa talviruokinnan. http://www.loimaanlehti.fi/2015/08/hunajasato-jaa-tana-kesana-heikoksi/
VastaaPoista