Parvi siellä, toinen täällä

Enpä olisi osannut arvata (enkä ennustaa!) alkukesällä kehnosta lentosäästä kirjoittaessani, että se voi muuttua entistäkin kehnommaksi ja niinkin pitkäkestoiseksi. Pari ensimmäistä lomaviikkoa kului lähinnä sisätiloissa - minä mökissä ja mehiläiset pesissään mökin pihalla. Samanlaista koleutta riitti kautta Suomen ja kuulopuheiden mukaan sään lämmettyä monilta on lähtenyt normikesää enemmän parvia livohkaan. Ilmeisesti siis samankaltainen tilanne kuin pari kesää sitten, ja lentosäässäkin on niiden välillä yhteneviä piirteitä. Niinpä olen nyt entistäkin vahvemmin sillä kannalla, että tilan lisääminen tai muut estoyritykset eivät hevillä auta tuollaisessa tilanteessa vaan mehiläiset vaan yksinkertaisesti päättävät lähteä hakemaan muualta parempaa elämää, säätä ja laidunmaita.

Tänä kesänä en ole henkilökohtaisesti päässyt todistamaan yhdenkään parven lähtöä. On se vaan aikamoinen näytelmä: ensin voimistuva pörinä ja lopulta suorastaan jylinä, kun porukka kerääntyy pesän ulkopuolelle ja jatkaa mustana pilvenä edelleen joko oman pihan puuhun tai jonnekin kauemmas. Viereinen kuva on viime vuodelta, jolloin ajoin juuri mökkipihaan todistaakseni, että aiemmin ja tietämättäni hopeapajuun kerääntynyt parvi päätti jatkaa juuri samaan aikaan matkaansa. Itse asiassa kyse on siitä samasta parvesta, josta meikäläisen ”mehiläistenhoitoura” alkoi. Tuo parvihan saatiin kiinni seuraavana päivänä naapurin Salmen kanssa ja se palasi hieman avustettuna kiltisti takaisin mökkipihaamme. Mustan mehiläispilven takana oleva pilvi on muuten kauniin ilman kumpupilvi eli Cumulus humilis ;o)

Tämän kesän parvikokemukseni sisältää nyt kolme ”ajolähtöä” puhelinsoittojen perusteella sekä yhden parven, joka päätti asettua taloksi pihallamme olleeseen laatikkopinoon. Olin lomalla ollessani muutaman päivän poissa mökiltä ja tullessani takaisin laitoin Itse Mehiläistarhaajalle viestin, että ilmeisesti täällä ollaan ryöstöretkellä - siitäkin huolimatta, että kehien piti olla tyhjiä viimekesäisen linkouksen jäljiltä. Myöhemmin samana päivänä huomattiin, että trafiikki kävikin toiseen suuntaan eli viemisen sijaan sinne oltiinkin tuomassa uusia ruokavarantoja! Niinpä annoimme parvelle pohjan alle ja katon pään päälle ja nyt se (toivottavasti) elelee mettä keräten lähitarhassa kaikessa rauhassa. 

Pari päivää tuon jälkeen olin taas yksin mökillä, kun sain Itse Mehiläistarhaajalta soiton ja pyynnön lähteä katsomaan vähän mtkan päähän yhteen piharakennukseen päätyneitä mehiläisiä. Ilmeisesti ne olivat parven reunasta vahingossa sisäpuolelle joutuneita mehiläisiä, joita oli jäljellä enää pari kourallista. Seuraava hälytys tuli vielä samana päivänä taas tutusta numerosta naapurista, siis Salmelta. Viime kesänä toimintansa aloittanut kahden naisen pelastuspartiomme lähti taas liikkelle – todetakseen, että se parvi oli ehtinyt jo jatkaa matkaansa.

 

Parin päivän päästä siitä tuli seuraava soitto Salmelta, ja taas mentiin. Olikin sijainniltaan ”hieman” haastavampi tapaus, sillä tuo parvi oli löytänyt itselleen oivan pesäkolon koivun rungosta. Jottei tilanne olisi niin helppo, se oli arviolta neljän metrin korkeudessa ja salaman aikaansaama lentoaukko varsin pieni. Toisaalta ei olisi kyllä ollut toivoakaan, että me olisimme saaneet parven alas vaikkas se olisi roikkunut oksassa tuolla korkeudella. Siellä se nyt kai jatkaa yhä eloaan ja pölyttää härkäpapupeltoa. Mikäli talvi ei ”korjaa” tuota parvea pois, niin keväällä voi mennä sormi suuhun mietittäessä seuraavaa siirtoa. Olen kyllä kysynyt jo liiton neuvojalta ohjeita mutta...

 

Olen liiton sivulta tarkistanut, että tältä seudulta on ilmoittautunut jopa muutamia parven kiinniottajia (meidän epävirallinen pelastuspartiomme ei ole listalla ;o). Apu löytynee siis sieltä, jos on tarvis. Omalta osaltani raja menee ehkä parissa metrissä, jos tällä saavitekniikalla toimitaan ja katolle minua ei myöskään saa. Siihen voi kyllä varautua, että näitä parvisoittoja tulee jatkossakin: tässä muutaman kilometrin säteellä kun on ainakin viiden eri tarhaajan pesiä, joten potentiaalisia parveilijoita kyllä piisaa. Kun mehiläisillä ei ole korvamerkkejä, niin näiden tämänkesäistenkin parvien alkuperä jäänee mysteeriksi...