Tautipainetta, mehiläispainetta ja parveilupainetta...

Kurssipäivä IV 1.3.2014

Tänään Pusulassa juttu polveili taas siinä määrin, että äkkiseltään olisi voinut kuvitella paikalla olleen muita kuin peruskurssilaisia ensimmäisillä teoriatunneillaan. Puhuttiin toki paljon varsinaisista kurssipäivän aiheista mutta sen lisäksi mehiläisten jalostuksesta ja keinosiemennyksestä, EU-lainsäädännöstä, vieraslajeista, eurooppalaisten mehiläisten alkuperästä, hunjakarhuista, hunajaviinistä jne. En tiedä muista kurssilaisista mutta ainakin minä nautin siitä, että keskustelua herää vaikka välillä ajaudutaankin vähän kauemmas itse aiheesta.

Tänään itse aiheesta nousi esiin erilaisia paineita, kuten otsikkokin kertoo. Jyrki ei niitä tuolla tavoin listannut eikä ehkä koko asiaa itse edes huomannut mutta jotenkin nuo sanat vain iskostuivat päähäni. Tautipaineesta puhuimme myös viime kerralla, ennen kaikkea EKM:n osalta. Jokainen omalta osaltaan voi yrittää ennaltaehkäistä sitä ainakin kaluston vuotuisella uusimisella - ei toki aina kokonaan uutta vaan puhdasta vanhaa kalustoa. Käsiä ei saa missään nimessä nostaa pystyyn EKM:n edessä mutta kyllähän se näin maalaisjärjellä ajateltuna alkaa näyttää siltä, että Länsi- ja Etelä-Suomessa tauti on tullut jäädäkseen ja sitä on vaan yritettävä pitää aisoissa eri keinoin. Jos kerran on mahdollista, että "näkymättömät" EKM-itiöt puhkeavat vähitellen taudiksi jopa kymmenien vuosien jälkeen niin voidaanko siitä päästä eroon muuten kuin tutkimalla perusteellisesti jokaikinen käytettävä ja käytöstä poistettu pesäkalusto Suomessa (mukaanlukien vuosien varrella maastoon hylätyt pesät!) ja tutkimalla säännönmukaisesti jokaikinen tuontimehiläissatsi? Uskaltaisin väittää, että tässä vaiheessa nollatoleranssi on ihan mahdoton tehtävä!

Mehiläispaine-käsitettä Jyrki (muistaakseni) käytti puhuessaan "sopivasta" mehiläismäärästä tarhassa, naapurustossa - ja siten mehiläisten laidunmailla. Jyrkin mielestä 5-15 pesää tarhaa kohden olisi hyvä mutta kuulemani mukaan on paljon suurempia tarhoja ja silti ihan hyviä satoja. Tiedä siitä sitten. Huonona kesänä ei aina meinaa riittää ravintoa yhdellekään... Jyrki totesi, että ravakka ukkoskuuro voi kukintaa lisätessään tuoda parempaa hunajasatoa kuin naapuruston kuivaksi jääneellä alueella. Vähemmän kuivana kesänä homma toimii luullakseni aivan päinvastoin: naapurustossa saadaan se parempi sato, sillä kuka sitä nyt menisi keräämään märkää mettä viileähkössä säässä. Toisaalta homma menee kyllä mystiseksi kun kerran edes runsas kukinta ei takaa sitä, että mesi nousisi samaan tahtiin kukintoon. Siinä jää tarhaaja raapimaan päätään, kun valkoapila kukkii valkoisenaan eikä pesään kerry mitään aurinkoisesta poutasäästä huolimatta!

Parveilupaineesta puhuttiin niinikään jo viime viikolla. Jyrkin mukaan siinä tilanteessa oikeastaan kaikki muu kuin jaokkeen teko on "taistelua tuulimyllyjä vastaan". Kokemuksesta tiedän, että tilanpuute ei todellakaan ole ainoa syy tai ainakaan tilan antaminen ei estä parven lähtöä siinä vaiheessa, kun siellä ollaan jo tehty lähtöpäätös. Mitä niitten pienessä päässä sitten kilahtaa en tiedä - bileprinsessan elämä kai vaan kiehtoo. Jollei pysty ymmärtämään ja selittämään edes omien lajitovereiden käyttäytymistä, niin miten sitten mehiläisen aivoituksia. Lienee parempi, että pitää vain huolta omista asioistaan ja antaa mehiläisten elää niin paljon kuin mahdollista omien päätöstensä ja luonnon ehdoilla. Meillä on ihan riittävästi esimerkkejä siitä miten käy, kun ihminen mukamas luomakunnan kruununa yrittää puuttua luonnon kiertokulkuun. Samoin on todettu, että liiallinen pesän sorkkiminen tuottaa vain haittaa, kun mehiläiset joutuvat paikkaamaan hoitajan tekemiä mokia. Taitavat olla kuitenkin siinä mielessä helppoja kumppaneita, että yleensä tekevät tarvittavat korjausliikkeet sen enempää jupisematta.

Tähän loppuun on kerrottava vielä, mitä tapahtui tultuani kurssilta takaisin mökillemme. Rupesin ensitöikseni tenttaamaan Itse Mehiläistarhaajan käyttämiä metodeja esimerkiksi jaokkeen teossa -ja sen lisäksi tietenkin esitin omia ideoitani siitä, miten asiat kannattaisi hoitaa. Vastaus oli: "Lopeta se kurssi". Tuo meni toki huumorin piikkiin mutta eiköhän siinäkin ole totta toinen puoli... Saa nyt vaan luvan tottua siihen, että jokaikinen työmenetelmä on arvioinnin kohteena ja kaikki Mehiläistarhaajan Muijaa epäillyttävät asiat kyseenalaistetaan järjestelmällisesti. En kuitenkaan usko, että tästä seuraisi sitä neljättä Jyrkin mainitsemaa painetta: eropainetta.