tiistai 25. helmikuuta 2014

Sään ja luonnon ehdoilla mennään - vapaaehtoisesti tai pakon edessä...


Luomu-käsite on varattu ja pitää sisällään EU-lainsäädännön mukaiset vaatimukset mutta eikös mehiläistenhoito jos joku ole pesämateriaalista ja talviruokintasokerin tuotantotavasta riippumatta väkisinkin luonnonmukaista? Voiko mehiläistarhaaja muka päättää, mitä mehiläiset milloinkin tekevät ja voiko mehiläinen tehdä työtään luonnosta ja säästä välittämättä?

Vaikka yleisesti ottaen olenkin aikamoinen kontrollifriikki minulle on varsin selvää, että mehiläistenhoidossa on aivan turha yrittää määrittää etukäteen tarkkoja hoitopäivämääriä tai vaikkapa ennustaa hunajasatoa. Tai voihan sitä yrittää mutta luultavasti sen ennustaminen on vielä paljon hankalampaa kuin sään ennustaminen. Ja säästähän tässä mehiläistenhoidossa on hyvin pitkälti kyse.

Vanha kansanviisaus ”vuodet eivät ole veljeksiä” pätee säähän, ja sitä kautta eittämättä myös mehiläistenhoitoon. Meillä on säähavaintoihin perustuvaa tietoa Suomen ilmastosta vaikka kuinka pitkältä ajalta mutta sää ja ilmasto ovat kaksi aivan eri asiaa. Helsingin Kaisaniemeen perustettiin ensimmäinen säähavaintoasema, mittaukset alkoivat Venäjän vallan aikana vuonna 1844. 1990-luvun lopulla tehdessäni juuri päättyneestä tammikuusta yhtä sääjuttua vertailin asteen kymmenyksen tarkkuudella laskettua kuukausikeskilämpötilaa pitkän ajan tilastoarvoon. Jostain syystä tulin katsoneeksi läpi joka ikisen tammikuun keskiarvon Kaisaniemessä 1800-luvulta asti. Kertaakaan, siis kertaakaan tammikuun keskiarvo yksittäisenä vuotena ei ollut täysin sama kuin vertailukauden keskiarvo! Kun Suomessa joskus harvoin on keskimääräistä säätä, se on yleensä hyvin nopeasti ohimenevä tilanne.

Samalla tavoin, vuotuista vaihtelua tarkastelemalla on kai päätelty myös keskimääräisiä ajankohtia tietyille hoitotoimenpiteille ja puhdistuslennolle. Toisinaan vaan mehiläiset ovat liikkeellä huomattavasti aiemmin, toisinaan selvästi myöhemmin. Ja tarhaajan pitäsi sitten yrittää noudattaa samankaltaista sykliä. Esimerkiksi meillä tänä vuonna ainakin yksi pesä on käynyt puhdistuslennolla heti tammi-helmikuun vaihteessa, jolloin ilmanlämpötila oli vain parisen astetta plussalla ja sää pilvinen. Eivät ne siis välittäneet tuon taivaallista lämpötilarajoista, harmaasta säästä eivätkä liioin aikaisesta ajankohdasta...

En ole mikään mehiläisasiantuntija mutta sään käyttäytymisestä ymmärrän sentään jotain. Siihenkin sai ainostaan eväät opiskeluaikana kuten me nyt saamme peruskurssilla, varsinainen tieto ja ymmärrys pitää varmaankin kerätä kokemuksen kautta vuosien ja jopa vuosikymmenien varrella – onnistuen ja välillä valitettavasti myös erehtyen.

Hoitotoimenpiteiden ennakointi on toki äärimmäisen tärkeä asia mutta kannattaa pitää takaraivossa Parikan Jyrkin viime kurssikerralla antama aikatauluohje: ”Ei liian myöhään, ei liian aikaisin vaan sopivaan aikaan”. Siinäpä haastetta jokaiselle aloittelevalle tai konkaritarhaajalle!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti