Vaikka yleisesti ottaen olenkin
aikamoinen kontrollifriikki minulle on varsin selvää, että
mehiläistenhoidossa on aivan turha yrittää määrittää etukäteen
tarkkoja hoitopäivämääriä tai vaikkapa ennustaa hunajasatoa. Tai
voihan sitä yrittää mutta luultavasti sen ennustaminen on vielä
paljon hankalampaa kuin sään ennustaminen. Ja säästähän tässä
mehiläistenhoidossa on hyvin pitkälti kyse.
Vanha kansanviisaus ”vuodet eivät
ole veljeksiä” pätee säähän, ja sitä kautta eittämättä
myös mehiläistenhoitoon. Meillä on säähavaintoihin perustuvaa
tietoa Suomen ilmastosta vaikka kuinka pitkältä ajalta mutta sää
ja ilmasto ovat kaksi aivan eri asiaa. Helsingin Kaisaniemeen
perustettiin ensimmäinen säähavaintoasema, mittaukset alkoivat
Venäjän vallan aikana vuonna 1844. 1990-luvun lopulla tehdessäni
juuri päättyneestä tammikuusta yhtä sääjuttua vertailin asteen
kymmenyksen tarkkuudella laskettua kuukausikeskilämpötilaa pitkän
ajan tilastoarvoon. Jostain syystä tulin katsoneeksi läpi joka
ikisen tammikuun keskiarvon Kaisaniemessä 1800-luvulta asti.
Kertaakaan, siis kertaakaan tammikuun keskiarvo yksittäisenä
vuotena ei ollut täysin sama kuin vertailukauden keskiarvo! Kun
Suomessa joskus harvoin on keskimääräistä säätä, se on yleensä
hyvin nopeasti ohimenevä tilanne.
Samalla tavoin, vuotuista vaihtelua
tarkastelemalla on kai päätelty myös keskimääräisiä ajankohtia
tietyille hoitotoimenpiteille ja puhdistuslennolle. Toisinaan vaan
mehiläiset ovat liikkeellä huomattavasti aiemmin, toisinaan
selvästi myöhemmin. Ja tarhaajan pitäsi sitten yrittää noudattaa
samankaltaista sykliä. Esimerkiksi meillä tänä vuonna ainakin
yksi pesä on käynyt puhdistuslennolla heti tammi-helmikuun
vaihteessa, jolloin ilmanlämpötila oli vain parisen astetta
plussalla ja sää pilvinen. Eivät ne siis välittäneet tuon
taivaallista lämpötilarajoista, harmaasta säästä eivätkä
liioin aikaisesta ajankohdasta...
En ole mikään mehiläisasiantuntija
mutta sään käyttäytymisestä ymmärrän sentään jotain.
Siihenkin sai ainostaan eväät opiskeluaikana kuten me nyt saamme
peruskurssilla, varsinainen tieto ja ymmärrys pitää varmaankin
kerätä kokemuksen kautta vuosien ja jopa vuosikymmenien varrella –
onnistuen ja välillä valitettavasti myös erehtyen.
Hoitotoimenpiteiden ennakointi on toki
äärimmäisen tärkeä asia mutta kannattaa pitää takaraivossa
Parikan Jyrkin viime kurssikerralla antama aikatauluohje: ”Ei liian
myöhään, ei liian aikaisin vaan sopivaan aikaan”. Siinäpä
haastetta jokaiselle aloittelevalle tai konkaritarhaajalle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti