Pesien siirtämistä, tarhapaikan valintaa ja satovaihtelua...

Toissa kesänä mehiläisiä lähti meiltä livohkaan omatoimisesti, viime aikoina niitä on lähtenyt hallitusti pesäkaluston kanssa auton kyydissä uusille omistajilleen... Tästä huolimatta hoidokkeja kyllä riittää. Pesiä on nyt siirrelty tutun maanviljelijän kuminapeltojen laidoille ja yhdeltä heikkotuottoiselta tarhalta pesät siirrettiin kokonaan pois. Muutenkin pitää miettiä nykyisten ja tulevien tarhapaikkojen soveltuvuutta. Tavoite tietysti olisi, että kaikki tarhapaikat olisivat satoisia, helposti autolla saavutettavia ja lisäksi järkevän ajomatkan päässä.

Pesäpaikan valinta ei olekaan mehiläistarhauksessa välttämättä se helpoin tehtävä. Kuten peruskursillamme alkukeväästä ainakin Parikin Jyrki totesi, Suomen oloissa laidunmaita kyllä löytyy muutamalle pesälle melkein mistä tahansa. Tarhapaikan ilmasto-oloilla ja jopa mikroilmastolla on erittäin suuri merkitys – samaten sillä, missä vaiheessa päivän ensimmäiset auringonsäteet osuvat tarhapaikalle. Periaatteessa suunnittelutyötä kannattaisi siis ruveta tekemään ennakkoon maastokartan kanssa myös korkeuskäyriä tutkien, miettiä vaihtoehtoisia tarhapaikkoja ja lähteä lopuksi paikan päälle tekemään soveltuvuusarviointia joko aurinkoisella säällä tai kompassin kanssa. Käytännössä on tullut huomattua, että vähän varjoisempi ja alavampi paikkakin saattaa olla tuottoisa, jos se vaan on hyvässä tuulensuojassa.

Kollegoilleni olen jo monasti vuosien varrella todennut, että mökkipaikkamme on "Kanta-Hämeen ikioma Vihti Maasoja". Hallaisuutta tai talvella kireimpiä pakkasia Etelä-Suomeen ennustettaessa Maasojan havaintoasema on meteorologille kultaakin kalliimpi. Alavalla paikalla sijaitseva asema kun antaa hyvin osviittaa siitä, minkälaisia olosuhteita muillakin etelän alavilla paikoilla on - edellyttäen toki, että tuuli- ja pilviolot ovat samankaltaisia. Ja kuten tuosta kuvailustani voi päätellä, niin tämä mökkiympäristömme menee samaan kastiin: talven kovilla pakkasilla ja tyyninä, selkeinä kesäöinä lämpötila on helposti useita asteita kylmempi kuin lähiseudulla.

Mehiläisyhdyskunnan kevätkehityksen alkaminen ja "tehokkuus" riippuvat luonnollisesti siitä, missä vaiheessa kevättä esimerkiksi pajun kukinta alkaa. Tämä on luonnollisesti pitkälti kiinni lämpöoloista: esimerkiksi tänä keväänä mökillämme pesien kehitys alkoi toista kuukautta myöhemmin kuin eteläisimmässä Suomessa. Etäisyyttä on selvästi alle 100 kilometriä – ja samoilla hunajamarkkinoilla ihmetellään muiden tarhaajien hinnoittelua... Pohjoisen kylmemmissä oloissa sato on yleensä pienempi mutta paikalliset osaavat arvostaa lähituotantoa ja ovat samalla valmiita maksamaan hunajasta kovemman hinnan. Olemme siis täällä Hämeen kylmimmässä kolkassa ikään kuin takaa-ajoasemissa verrattuna lähistön muihin tarhauksiin, joten on entistäkin tärkeämpi miettiä pesien sijoittelua vähän "ylevämmille" paikoille.

Uusia tarhapaikkoja on sovittu myös kotikonnuillemme Salon suunnalle, jossa tulee nyt vietettyä aiempaa enemmän aikaa. Onkin mielenkiintoista nähdä, miten keskisato vaihtelee näiden paikkojen välillä! Ilmastollisia olosuhteita voi arvioida kasvuvyöhykekarttojen perusteella, pesiämme siirretään nyt kolme "pykälää" kolmosesta 1A:han. Tosin kuten sanottua: sato riippuu alueellisten ilmasto-olosuhteiden ja mikroilmaston lisäksi paljon säästä, joka vaihtelee Suomen kesässä yleensä jopa muutamien kilometrien matkalla. Olen muuten jo henkisesti varautunut siihen, että tämänkin kesän jälkeen uutisoidaan siitä, miten hunajasato on vaihdellut esimerkiksi maakunnittain vaikka todellisuudessa sato vaihteleeyleensä aina tarha- ja jopa pesäkohtaisesti. En taida siis uskoa satouutisoinnin yleistäviin tulkintoihin tänäkään vuonna.