EKM-saneerausta treenaamassa - ja kuulumisia vaihtamassa

Tällä kertaa opintiellä Rajamäen nurkilla oli paitsi meitä tämän vuoden peruskurssilaisia myös enemmän tai vähemmän kokeneita yhdistyksemme muita tarhaajia. Oletettavasti jokaiselle kirjainyhdistelmä EKM on jo tuttu – siinä määrin siitä on puhuttu ja kirjoitettu useampaan otteeseen. Tämän illan aiheena oli EKM-saneerauksen tekeminen käytännössä. Menoa ei haitannut yhtään se, että kyseisessä pesässä ei oikeasti ollut havaittavissa esikotelomätäoireita.

Paikalle oli saapunut yllättävän paljon tarhaajia kuten kuvastakin voi päätellä – ja suuri joukko jäi vielä kuvarajauksen ulkopuolellekin. Osa meistä osallistui keväällä Leimin Jannen EKM-luennolle enkä tuntunut olevan ainoa hatarapäinen: kukaan kun ei tuntunut oikein muistavan, että minkälainen se Jannen oma saneeraustekniikka olikaan... Emo pois pesästä mutta mitä sen jälkeen? Joka tapauksessa tällä kertaa opimme pari tekniikkaa: sen virallisen ja Juhan oman version. Jälkimmäinen tuntui saavan meiltä enemmän suosiota, sillä se vaikutti käytännöllisemmältä kun mehiläiset ravistettiin suoraan uuteen pesään pohjukkeille yläpuolella olleen tyhjän pesälaatikon toimiessa ikäänkuin suppilona. Virallisessa versiossa mehiläiset ravistettiin lentoaukon edessä olleelle "kaukalolle", josta mehiläisten pitää sitten kömpiä pesäänsä.

Mutta ei tämä ilta pelkkää EKM-saneerausta ollut! Samalla pääsi kätevästi vaihtamaan kuulumisia ja kokemuksia muiden kanssa – ja nautiskelemaan pullakahveista luonnon helmassa. Ainakin yksi kurssilaisistamme oli jo päässyt tositoimiin, kun parvi oli lähtenyt pesästä. Lähti se kuulemma pois puustakin tuoreen tarhaajan avituksella mutta samalla lähti jokunen oksakin. Mutta mitäpä parista oksasta. Pääasia on, että parvi saatiin kotiutettua ja pysymään pesässään kirjan oppien avulla.

Pienen otoksen perusteella vaikutti siltä, ettemme suinkaan ole ainoita, joiden pesissä riittää mettä lähinnä vain mehiläisten omiin tarpeisiin. Olipa jouduttu turvautumaan lisäruokaankin, mikä lienee kesäkuun loppupuolella suht' harvinista Etelä-Suomessa. Toisaalta harvinaista on myös viime aikojen kolea sää, joka on jatkunut lähes yhtäjaksoisesti näinkin pitkään. Pesän kuluttama hunajamäärä ei muuten ole ihan vähäinen: Mehiläiskalenterin syrjässä olevan tekstin perusteella yksi yhdyskunta kuluttaa vuodessa 60 kg hunajaa, 40 kg siitepölyä ja 31 kg vettä! Tänä kesänä tuota jälkimmäistä piisaisi kyllä yllin kyllin ainakin tällä seudulla mutta muut varannot ovatkin sitten tiukassa. Itse Mehiläistarhaajan Mustialan kurssikavereilla hunajaa on kuulemma kertynyt laajan hakkuuaukean keskellä jo reippaasti kehnosta säästä huolimatta. Siinä näkee, kuinka paljon tarhapaikalla ja hyvillä laidunmailla on merkitystä.

Viime vuonna tähän aikaan olimme lingonneet ensimmäisen hunajasatsin ja sitä oli jo viety myyntiinkin. Nyt ihmetellään, että minkälaiseksi tämä satokausi muodostuu. Ennusteiden perusteella näyttäisi olevan jotain toivoa lämpenemisestä ja sateiden taukoamisesta. Saa nähdä kuinka käy ja jos käy hyvin, niin kauanko sitä "herkkua" kestää. Tuo Jäämeri kun on kuitenkin aika lähellä, eikä sieltä pohjoistuulten sattuessa virtaa lämmintä edes kesällä...