Tänä talvena Itse Mehiläishoitaja kysyi, että koskas meinaat
mennä sinne mehiläiskurssille. ”Miten niin? Olenko minä muka joskus luvannut
sellaista? En kyllä varmasti ole - EHKÄ
olen joskus sanonut, että EHKÄ voisin joskus mennä.
Ehkä se olisi kuitenkin hyvä idea. Olen viime vuosien aikana
selittänyt monelle (todelliselle tai potentiaaliselle) hunajanostajalle
mehiläistenhoidosta ja hunajasta, toivottavasti antanut suht' oikeaa tietoa.
Lisätieto ei olisi kuitenkaan pahitteeksi. En myöskään halua enää toista kertaa
viime kesän kaltaiseen tilanteeseen, sillä ei se yksi kerta vielä ihmeemmin
parvenkäsittelykokemusta tuonut! Johtaako tämä sitten vielä johonkin muuhun,
sen saa aika näyttää...
Olen lukenut viime vuosina jonkin verran mehiläistenhoitoon
liittyvää kirjallisuutta ja osallistunut Itse Mehiläistarhaajan kanssa
ahkerasti Suomen Mehiläishoitajain liitto ry:n järjestämiin tilaisuuksiin.
Paljon on siis tullut tietoa, noissa tilaisuuksissa useimmiten joko kokeneiden
tarhaajien tai tutkijoiden ”syvällä rintaäänellä”.
Kerrottakoon nyt kuitenkin rehellisesti, että ihan kaikkea
lukemastani tai kuulemastani en todellakaan purematta niele. Ammattitaustani
laittaa välillä kovasti hanttiin, kun toisinaan tarjotaan suht' tarkkoja
ajankohtia mehiläisten vuotuiseen ajankiertoon huomioimatta Suomen kokoisessa
maassa varsin erilaisia ilmasto-oloja. Vuotuinen vaihtelu voi olla myös
erittäin suurta yhdessä ja samassa paikassa, ja parin kilsan päässä etenkin
kesäisten kuurosateiden paikallisuuden vuoksi olosuhteet ja samalla hunajasato
voivat erota kuin yö ja päivä. Myös keväiseen puhdistuslentoon liittyvä
lämpötilaraja tuntuu aika oudolta, meillä ainakaan mehiläiset eivät ole käyneet
lukemassa portaanpielessä olevaa lämpömittaria vaan ovat varmaan lähteneet
siinä vaiheessa, kun aurinko on lämmittänyt pesää ja ilmaa lentoaukon suulla.
Mehiläiset tai mesikasvit eivät siis katso lämpömittariamme
tai allakkaa vaan elävät luonnon ehdoilla. Jos jotain olen oppinut niin sen,
että mehiläiset tykkäävät poutaisesta ja lämpimästä kesäsäästä.
Lupauksena teille, jotka eivät ole vielä luovuttaneet pitkien
tekstien kanssa: aion jatkossa kirjoittaa lyhyemmin - tai ainakin pyrin
siihen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti