Itse Mehiläistarhaaja innostui jokunen vuosi sitten - jostain
kumman syystä mehiläistarhauksesta. Googlettamalla löytyi Uudenmaan
Mehiläishoitajien järjestämä peruskurssi, joka ei ainakaan vähentänyt sitä
innostusta. Alkukesästä mökkimme pihapiiriin Renkoon ilmestyikin yksi
pesällinen italiaanoja, heinäkuussa pari jaoketta lisää. Alkuvaiheessa pidin
kunnollisen ”turvavälin” pesiin, vähitellen uskaltauduin lähemmäs kurkkimaan.
Siinä kaikki... Tai noh, ei todellakaan kaikki! Olin jo aiemmin tottunut
”orjatyöhön” osallistumalla samaisen Itse Mehiläistarhaajan kakkosminän eli
Itse Sepän kanssa erilaisille markkinoille, tekemällä nettisivuja (www.kartanonpaja.fi), käyntikortteja ja
kaikennäköistä muuta hommaa pakkauspussien leimaamisesta alkaen... Luonteva
jatkumo tälle oli hunajatölkkien etikettien suunnittelu, hunajan pakkaaminen ja
markkinointi viattomille tuttaville ja työkavereille. Sepän hunajaahan siitä
sitten luontevasti tuli...
Naapurin Ilpo muuten tarjosi heti ensimmäisenä mehiläiskesänämme minulle vanhaa hoitopukuaan. Sanoin, että jätetään väliin, sillä sehän olisi ensiaskel kohti käytännön mehiläistenhoitoa, mikä saisi pysyä Itse Mehiläistarhaajan vastuulla. Viime kesänä ehdin tätä kieltäytymistäni jo hieman katua... Itse Mehiläistarhaajan pesästä kun pääsi karkaamaan parvi. Tulin parahiksi paikanpäälle nähdäkseni, että hopeapajun oksaan kerääntynyt parvi suuntasi määrätietoisesti kohti pohjoista. Se siitä parvesta.
Seuraavana päivänä Itse Mehiläistarhaaja soitti Mustialasta.
Naapurin mehiläistarhaaja Salmelle oli soitettu ja kysytty, onkohan häneltä
karannut parvi. Ei ollut mutta Salme arvasi alkuperän ja lupautui
ystävällisesti pyydystämään parveamme. Itse Mehiläistarhaaja oli siis kymmenien
kilometrien päässä, joten sen vaimon eli Mehiläistarhaajan Muijan piti lähteä
matkaan. Ei muuta kuin etsimään Itse Mehiläistarhaajan suojavarusteita. Puku
ok, hanskat ja hattu... Joo, niitä ei löytynyt. Itse mehiläistarhaajalla on
kylläkin tuplakappaleet näistä kaikista mutta tuplahanskat ja -hattu olivat
autossa Tammelassa. Keittiöhanskat löytyvät toki mutta entä se hattu
verkkoineen? Ei löydy mutta Itse Mehiläistarhaajan vakuuttelun mukaan karannut
parvi on yleensä rauhallinen. Siispä hupullinen, tiiviskankainen takki päälle
ja ”tulta päin”.
Ihan hyvinhän siinä loppujen lopuksi kävi, minä pidin saavia
alla ja Salme ravisti parven koivunoksasta. Saavi sijoitettiin odottamaan mökin
varjoisalle seinustalle odottamaan Itse Mehiläistarhaajan saapumista. Päivä
oli aurinkoinen ja helteinen, pitäisikö sitä parvea jotenkin hoitaa? Kuulemma
sulkuristikko saavin päälle ja vähän voisi antaa suihkupullosta kosteutta.
Mutta ne pirulaiset pörräsivät saavin ympärillä eivätkä tajunneet pysyä sisällä
bileprinsessansa kanssa. Ei kun sama hupullinen takki päälle, varovainen
lähestyminen ja muutama suihkaisu - ja äkkiä pois. Siihen ne ”hoitotoimet”
siltä kesältä jäivät. Tosin käsityönä tehtävää etiketinvalmistusta,
hunaja-astioiden pesua, ämpäreiden kantamista ja pakkaamista riitti siinä
määrin, etten ollut kurkkuani vaan suorastaan otsaani myöten täynnä
mehiläistouhua...
Kommentti, ja muuta
VastaaPoistaOlet kaikestapäätellen hyvin urhea "Muija", kun sinulla on ennestään noin omakohtaisen dramaattisia kokemuksia mehiläishoidosta, iloisten yllätystenkin kera! Meikäläisellä ei ole mitään kokemuksia- koskee kylläkin vain mehiläishoitoa... Muistaakseni mainitsit kurssilla, että sinun (ja/tai tarhaajan) kalustostasi joutaisi aloittelevalle... Sopisi minulle, sillä kokeilu-pesieni sijoituspaikka tulisi olemaan eteläinen häme, tosin jonkin matkan päässä Tammelasta, Rengosta, tai Hämeenlinnasta. Keskustellaanpa tästä vielä. Muuten olen sitä mieltä, että nuo pikku ötökätkin ovat varsin mielenkiintoisia. T. kurssilainen, äijä vaan