keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Surkeanpuoleista lento- ja lomasäätä

Lomani alkupuoliskon sää näyttää kulkevan ihan samaa rataa kuin viime kesänä - tosin siitä poiketen ei taida näkyä kunnollista poutajaksoa lähitulevaisuudessakaan. Monen lomalaisen hermot ovat varmaan jo kiristyneet, kenties myös jokusen tarhaajan ja mehiläisten. 


Uutiset ja some-päivitykset ovat toistaneet jälleen juttuja parveilusta ja keskimääräistä huonommista hunajasato-odotuksista. Tosin jossain on kai sitten olemassa "varmuusvarastot" viimevuotista hunajaa, kun kerran syksyllä rehvasteltiin sen olleen huippuvuosi... Viime syksynä Turussa sadonkorjuuseminaarissa jututtamistani tarhaajista kukaan ei ainakaan myöntänyt saaneensa tai kuulleensa kenenkään muunkaan saaneen erityisen suurta satoa vaan pikemminkin päinvastoin, joten ihmettelen "hieman" tehtyä loppupäätelmää. Onko kyselyn otos riittävän laaja ja maantieteellisesti tasaisesti jakautunut, jotta tuollaisia päätelmiä voi tehdä? Vai onko vaan niin, että juuri kaikki minun tuttuni ovat sattuneet saamaan korkeintaan keskimääräisen sadon?

Noh. Se on joka tapauksessa varmaa, että mehiläistenhoito on ihan yhtä sääherkkää kuin maanviljelys ja erot olosuhteissa sekä sadossa vaihtelevat jopa muutaman kilometrien matkalla. On siis turha odottaa, että joka vuosi aurinko paistaa jatkuvasti ja mettä kertyy pesään hurjat määrät. Samaten osa tuntuu unohtavan, että normaali sadonkorjuuaika on heinäkuun loppupuoli. Jos jonain kesänä saakin lingottua hunajaa jo kesäkuussa, niin laskettakoon se vain bonukseksi ja erityistapaukseksi. Näissä sääoloissa on mielestäni aika turha lähteä poistamaan valmiita hunajakehiä pesistä – vähän sama kuin veisi oman koiransa nokan edestä ruokakupin. Nälkä voi tulla, sillä sadepäivinähän hunajamäärä laskee pesässä tasaiseen tahtiin. Mehiläinenkin tarvitsee "murua rinnan alle".

Parveiluteorioitani en avaa tällä kertaa sen enempää, sillä kirjoitin niistä viime kesänä. Ei muuten auta tilan antaminen näillä säillä siinä tapauksessa, jos ongelmana on mehiläisten mielestä huonot olosuhteet ja odotukset paremmista laidunmaista muualla ovat korkealla. Eihän ne mehiläiset seuraa säälähetyksiä tai -sovelluksia tietääkseen, että ruoho ei ole yhtään vihreämpää aidan toisella puolella. Toistaiseksi meiltä ei vaikuta lähteneen parven parvea, mutta sitä on ollut taas ilmassa. Viime kesän tapaan yksi parvi päätyi taas oma-aloitteisesti asuttamaan varastoituja laatikoita puuvajan seinustalla. Joku mehiläisen mentävä aukko näyttää taas jääneen ja onhan se parempi kuin roikkua sään armoilla puunoksassa. Kolmeen laatikkoon oli jo kerätty mettä ja munittu kiivaasti ennen kuin saavuttiin mökille totemaan tilanne. Siellä se nyt loppuviikon lämpiminä poutapäivinä keräsi hullunlailla mettä pesään. Saa nähdä, jatkuuko sama innokkuus epävakaisessa säässä.

3 kommenttia:

  1. Miltä vaikuttaa satonäkymä ja milloin aloitatte talviruokinnan? Puhuit viime syksynä massaruokinnasta.Teittekö ihan avoimista ämpäreistä pesän vierestä?

    VastaaPoista
  2. Sadosta on vielä osa (toivottavasti merkittävä osa ;o) keräämättä. Hyvä mesikasvi horsma on Rengossa vasta puolivälissä kukintaa ja lähellä on muutama hehtari öljyretikkaa, jolla maanviljelijä valmistelee maaperää ja sen eliöstöä sokerijuurikasta varten. Sekin on hyvä mesikasvi.
    "Vuodet eivät ole veljeksiä" pätee tähänkin. Lentoilmat ovat vasta nyt mitä parhaimmat, medentuotanto jatkuu - linkoukset siis ehkä 1,5 viikon päästä. Seurataan, miten kukinta ja ilmat jatkuvat.
    Ruokinta ei siis mitenkään ala meillä ennen kuun loppua. Valittava "tyyli" riippuu siitäkin, paljonko pesiin jää hunajaa mehiläisten omaan käyttöön (vajaita ja peittämättömiä, liian kosteita) ja paljonko on siis arvio sokeritarpeesta. Parin pesän kanssa pesän päällä oleva ruokintalaatikko tai joku muu vastaava viritys lienee parhain. Mehit hukkuvat, jos pääsevät pinnastaan avoimeen sokeriveteen. Jos siis on sellainen "avoin ratkaisu" pesän ulkopuolella tai sisällä, tarvitaan päälle lekasoraa tm. kelluvaa materiaalia siten, että vedenpinta käytänössä peittyy. Ja sokerilientä annetaan käytännössä niin paljon, kun ottavat vastaan. Meillä muuten talveutetaan aina kahdella Langstrothilla eli siinä on reilusti ruokakehiä kylmän kevään ja alkukesän varalta, osa talveuttaa yhdellä laatikolla.

    VastaaPoista
  3. Täytyy itsekkin toivoa, että satoa apilasta ja rypsistä vielä kertyy. Loimaan lehdessä (8.8.2015) tosin sanottiin, että toivojat ovat poikkeuksia lukuun ottamatta loputtomia optimisteja :D Horsman kukinta alkaa jo aurinkoisilla hakkuualueilla olla meillä lopussa. Loppukuusta ajattelin itsekkin aloittaa talviruokinnan. http://www.loimaanlehti.fi/2015/08/hunajasato-jaa-tana-kesana-heikoksi/

    VastaaPoista